perjantai 25. toukokuuta 2012

Pari viikkoa taas takana.

Ei ehdi tekemään mitään. Ihan uskomaton tunne, kun on tottunut siihen että on 3-5 vuoroa viikossa ja ne ovat 4-6 tunnin mittaisia ja yhtäkkiä onkin 5-6 vuoroa viikossa ja ne on 6-9 tunnin mittaisia. Pää ei ihan oikeasti meinaa kestää. Ei tässä muuten, mutta ihan oikeasti olisi kiva jos kerkeisi tekemään omia asioitaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka selviävät ihan oikeista päivätöistä. Tosin, niillä harvemmin on sitten ihan näin paljon kaikkea kuin minulla (ts en lähinnä ymmärrä miten voisi pyörittää firmaa samalla kun on jossain muualla päivätöissä, mutta niinhän varmaan aika pirun harva tekee, ja jos tekeekin niin todella lyhyen aikaa..) Tämä stressin määrä on melko sietämätön.

Minulla on täällä seuraa! Minu mies muutti kesäksi nurkkiin. Tein sille oman musiikkihuoneenkin :) Se voi paeta sinne soittelemaan, kun itse pakenen omaan huoneeseeni kirjomaan. That's the deal. Nyt tekee mieli paeta miehen luo, sillä ensimmäinen kirjonta ei onnistunut siksi kun kangas ei ollutkaan juuri kohdallaan vaikka piti olla ja toisella kerralla on näemmä ollut jotain häikkää osassa kuviota langankireyden kanssa. En tiedä, onko ongelma tuo lanka vai tuo neula, sillä muistan että kyseisellä langalla on kyllä käynyt sama TODELLA usein.

Hain siis tosiaan miehen tuossa muutama viikko takaperin Jyväskylästä. Oli aika jännää, lähdin nimittäin hakureissulle ilman koiraa. Pitkään mua harmitti, kun Lemmy piti jättää vanhemmille hoitoon "ilman kunnon syytä", mutta lähtöpäivänä ei harmittanut. Auto oli nimittäin niin täynnä kaikkea, että koiralle ei olisi yksinkertaisesti ollut turvallista paikkaa matkustaa.



Teemu paketoi varsin hienosti pyörän auton peräkoukkuun kiinne. Ahh, komia miäs. Ja oikein näppärä. Piti pysähtyä muutaman kymmenen kilsan jälkeen sitomaan etupyörä uusiks :)



Ennen muuttojuttuja käytiin kuitenkin katsomassa millaisella yliopistolla mies oikeastaan häröää. Siellä oli varsin kaunista arkkitehtuuria, esim tykkäsin tästä kaiteesta kovin:



Leikittiin ihania keharikavereita siellä yliopistolla sitten, mie juoksin miehen perässä ja härösin.. jess.



Jos on kerran paikka nimeltä "ryhtilä", niin sen edessä pitää näyttää millainen ryhti löytyy!



Löydettiin myös paikka, joka näytti lähinnä hylätyltä nistien kodilta, suoraan yliopiston takana. Siellä kävi kyllä yksi kappale koiranulkoiluttajia, kun oltiin siellä. Aurinko paistoi varsin kivasti, mutta oli kylmä ja meillä oli ehkä vähän liian vähän päällä (koska aiemmin oli tullut niin kovin kuuma kun oli pukeutunut hyvin). Näin ollen Teemu näytti aikalailla hullulta tappajalta johdattaessaan minut pöpelikköön..







No, sitten käytiin juomassa kaakaut rannassa, paikassa joka oli viimeksi siellä käydessämme kiinne. Joskus kun jäillä pystyi vielä kävelemään, käytiin rantsussa ja katsottiin kuinka kiva kahvila siinä oli. Aukaisi ovensa taas Vappuna. Näitä rantajuttuja, jotka on aina talvikauden kiinne. Jep. Hirmuhyvää kaakauta, jossa oli oikeita suklaanpalasia. Ja seurakin mitä mainiointa.



Rantsussa kuitenkin iski uskomaton allergiakohtaus minulle, ja piti lähteä hakemaan apteekista lääkkeitä. Minulla kun ei ihan mikä hyvänsä lääke nykyään tunnu tehoavan, vaan pitää olla jotain tiettyä allergiaan. Argh. (en siis voinut ottaa Teemun omia). Apteekin edessä seisoi mahtava patsas:



Noh, mutta se siitä Jyväskylän reissusta. Siirrytäänpä Kotkaan. Minä nimittäin kuulin miehestäni pelottavan paljastuksen: ei ollut tehnyt koskaan itse makaroonilaatikkoa!! Piti korjata asia. Tässä Teemun eka makaroonilaatikko (enkä ollut siis paikalla auttamassa, se teki laatikon kun olin töissä!) - tuli hyvä :)





Oon tehnyt ihanan paljon kaikkia taiteellisia hömpötyksiä. Tässä muutama, meni kaverille synttärilahjaksi:







Sitten vähän läheisempiin aiheisiin. Käytiin tällä viikolla Lappeenrannassa. Siellä oli MAHTAVAA. Oli rentoa, letkeetä, lämmintä, aurinkoista.. Ahh <3 Meinasin tosin saada parikin kassaneitiä sekoamaan. Coffeehousen myyjätär ei ollut mielissään, kun en älynnyt pyytää henkilökunta-alennusta ennen kuin hän veti korttini läpi. Kun meillä se tulee automaattisest, sirusta! :D Noooh, ei se mitään. Pitää kuitti osata peruakin. No mutta! Me tehtiin kaikkea kliffaa. Esim, otettiin hieno kuva mein varjoista. Teemulla on olkapäällään lemmikkilepakko.



Myö kiivettiin valleille..



ja nähtiin keskustassa jänis:



Lappeenranta oli ihana, ja tekisi mieli käydä siellä useammin. Tekisi mieli käydä niin monessa paikassa, etenkin kun nyt on seuraa, jonka kanssa oikeasti kestää olla autossa ilman musiikkia (WHOA!).

Vähän jänskättää, kun 6.6. on valintakokeet (tradenomi, Kouvola). Sain LPRn reissulla luettua tosi tosi paljon niihin, onneksi se kaikki oli jo vanhaa juttua. Se on jännä, en keksi miksi en pääsisi kouluun, mutta silti pelkään etten pääse. Outoja turhia pelkoja.

Käytiin myöskin Teemun kanssa Metsäkylän Urheiluratsastajien ekoissa harjoituskisoissa pitämässä buffettia pystyssä. Oli tosi kivaa, mutta UNOHDIN KAMERAN. Ai että kun juilii! Olisin halunnut saada edes yhden hyvän kuvan sieltä, mutta ehhhei. Monella oli kyllä kamerat mukana.. Nooh.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Markku Metso @ Bertta



Bertassa senkun tapahtuu! 4.5. aloitti näyttelynsä Markku Metso. Hänen upeat graafiset työnsä ovat Bertassa 29.5.2012 asti näytillä - JA OSTETTAVISSA! Jos pidät taiteesta muttet ole varakkaimmasta päästä, voit ostaa kuvia POSTIKORTTEINA 1,5e/kpl. How nice! Ja minähän ostin. Ja pakko ostaa muutama lisää, ei tästä tuu muuten mitään.

Itse Metso miettimässä jotain hienoa:



Itse saavuin paikalle hieman myöhässä. Kutsussa luki avajaisten olevan 15-18, mutta klo 17 oli jo soitot soiteltu. VÄÄRYYS! Aikainen mato ja sillai. Tässä kutsu, sanasta sanaan:

Taidenäyttelyä puskee. Kuvia katsottavaksi silmällä ja avajaisissa äänitaidetta kuunneltavaksi korvalla. Kuvat tarjoilee taiteilija Markku Metso ja äänet esittää Riders Of The Lost Current ( Jonne Pitkänen & Markku Metso)

Joten elämyksiä olisi ollut vieläkin enemmän, mikäli olisin ollut aiemmin paikalla. Noh, eipä tuo mitään. Siellä oli vielä After Eight-suklaita, uskomattomia hedelmäjuomia ja hemmetin hyvää seuraa. Nauroin ratketakseni, ja niin muuten ne muutkin. It's not me, it's you.



Kaunis baarimaikkumme Hanna-Elina piti kaikki juomissa muistaessaan, ja teki mielettömiä kokeiluita viinin, jääpalojen ja hedelmien kanssa. Uskomattomia makuelämyksiä, varmasti. Itse otin peruspissiksenä vissyä limellä ja appelsiinilla. Ha! Kuuma siellä oli taas, kun koko päivän isosta ikkunasta paistoi sisään aurinko. Näinpä jotkut janoiset jopa pyrkivät saamaan viilennettyä viiniä JÄÄPALOJEN avulla. Khyllä! Me olemme thaiteilioita, meidän ei tartte miettiä mitä muut miettii.



Ja niin siis se itse näyttely? Noh, se oli mykistävä. Ja kikatuttava. Ja upea. Minä nautin, nauti siekii! Berttahan on siis Ruotsinsalmenkatu 18:ssa, ja auki aikalailla 12-18 varmuudella. Ainakin ulkona lukee, että se on 20een asti.. En tiedä! Kuvat olivat ihania graafisia pläjäyksiä, joista kylläkin tuli olo että olen nähnyt jotain sen tyylistä joskus. Japanista kiinnostunut ystäväni sanoi, että eräässä kuvassa on selkeä viba jostain japanilasesta taiteesta. En nyt sen enempää osaa sanoa. Voin kysyä kaverilta, mitä se oikeastaan silloin sanoi. Minä sanoin koko illan aikana lähinnä "IIIH!" ja "IIHIHIHIHIH". Sainkin ystävälliseltä Herra Metsolta ilmaiskappaleen postikortteja, kun olin niin innoissani siinä olevista olennoista.





Koska liivipukuinen olento tykkää soittaa triangelia....

Designlauantai Bertassa (Ruotsinsalmenkatu 18)



Toiminimi Susitaika piti siis ensimmäisen Designlauantain Bertassa. Kyseinen tapahtuma pidettiin tällä kertaa noin kahden viikon varoitusajalla, ja paikalle eksyneiden määrä oli ihan OK, ottaen huomioon kuinka uusi juttu Bertta kuitenkin Kotkassa on. Suurin osa paikalle pistäytyneistä oli tuttuja, mutta hauskasti Berttaan eksyi myös yksi mukava tyttönen Helsingistä. Hän oli lähtenyt roadtripille siippansa kanssa, ajatuksena "Missä ei olla ennen käyty?" ja kaikista paikoista Kotkassa hän päätyi MEIDÄN MESTAAN! Otettiin tämä mukava ihminen avosylin vastaan ja vaihdettiin Kotka-tietoutta hänen kanssaan. Ei, meillä ei ole yliopistoa. Ei, meillä ei voi opiskella mitään kulttuuriin liittyvää, ellei puhuta erillisistä opistoista, kansanopistosta tai peruskoulun ja lukion kuviksentunneista. Niinpä.



Koskapa Bertassa ei ole erikseen paikkoja mihin ripustaa näytteille vaatteita, enkä omista niin montaa mallinukkea (minulla on vain Helena), laitoin monen monta hengaria roikkumaan katosta. Niihin oli sitten hyvä laittaa vaatteita roikkumaan. Hanna-Elinalla kun sattui olemaan uskomaton määrä irtohengareita ;)

Tein aamulla myös porkkanakakkua, jota useat mielellään ostelivat. Yllättävää kyllä, sain myös pari asiaa myytyä; kirjottua pitsiä, kassin ja tyynyn. Myymäni kassi oli näitä Roosanauhakeräys-kasseja, joista en tunnu pääsevän millään eroon (yksi on vielä! 8e/kassi, 2e Roosanauhakeräykseen!).



Kaikenkaikkiaan jäi kyllä oikein positiivinen mieli, vaikkakin osallistujia olisi toki saanut olla enemmän. Tosin suurin osa kutsutuista olivat kavereitani, ja suurin osa heistä on jo nähnyt melkeinpä kaikki vaatteeni jo pariinkin otteeseen, joten..... Mutta se ei estänyt muitakaan tulemasta, prkl! Sain jopa vain vähän käytetyn ruusun (jonka ystäväni antoi minulle, kun oli sen itse opintotoimistosta saanut insinööriydyttyään).



Aurinko paistoi taas täydeltä terältä koko päivän, mutta koska olin itse saapunut niin aikaisin paikalle (ennen kymmentä), minua paleli kovasti pitkässä hameessa ja korseletissa. Olisi sittenkin pitänyt ottaa jokin pitkähihainen! Kahvilan rauhassa oli mukava jutella hyvien ihmisten kanssa ja fiilistellä paremmaksi muuttunutta päivää. Aamu oli eeppisen hankala, muunmuassa loppui liimapistoolista liima kesken tekemisen! :D Enkä voi sanoa porkkanakakkua onnistuneeksi, vaikka ihmiset siitä pitivätkin.



Olimme siis Bertassa lauantaina 28.4.2012 klo 10-15, ja ihan pikkuisen ylikin koska oli niin kivoja ihmisiä paikalla ettei tullut kiire pois. Toisin kuin joissain muissa töissä välillä, omasta näyttelystä ei tullut uskomatonta kiirettä pois. En kertaakaan katsonut kelloa miettien "milloin pääsen pois?!". Ja sen pituinen se.

Bloodbuzz Ohio

Onpas taas kulunut pitkä aika, kun olen päivittänyt juttuja. ÄH! En osaa. Toiminimelläni oli siis tosiaan Designlauantai Cafe Bertassa 28.4. ja siitä kerron tarkemmin sille varatussa postauksessa. Jonka varmaankin kirjoitan Ihan Kohta ;D Oli sinänsä nihkeä ajoitus, että tosiaan muunmuassa koira kuoli juuri samaisena viikkona. En siis saanut juurikaan uusia asioita tehtyä Designlauantaita varten. Ei sinänsä haitannut menoa, ja veinkin lähinnä vaatteitani sinne näytille.

Viikolla 16 lähetin kitaristille sukat, jotka sain valmiiksi. Se ohimennen sovitti toista valmiina ollutta sukkaa ja sanoi että se sopii. Joten päätin antaa ne hänelle. Tietysti vähän koristeltuina... Taidan jatkossakin vain kirjoa käsin neuleisiin juttuja, kirjoneuletta en vieläkään ole onnistuneesti saanut tehtyä.. :(



Designlauantaita edeltävänä viikonloppuna kävin Jkylässä taasen kääntymässä. Oli oikein hyvä viikonloppu! Ilmestyin ilmoittamatta kitaristin ovelle ja yllätys oli melkoinen >:) Sitten, koska kitaristilla oli treenailuja, lähdin kaupungille käpöttelemään koiran ja kaverin kanssa pariksi tunniksi. Yritettiin löytää Aatoksenkadun koirapuisto, mutta tämä osoittautui arvattua hankalammaksi tehtäväksi. Seuraavana päivänä lähdettiin kitaristin kanssa tallustelemaan uudelleen koirapuistoa kohden, eihän sinne ole kuin muutamia kilometrejä. Tällä kertaa löydettiin koirapuisto! Aatoksenkatua piti jatkaa kahden kerrostalon välistä hiekkatielle ja hiekkatietä vielä jonkun matkaa.. Sitten kierrettiin vielä ihanasti soramontun kautta sinne. Mielestäni ihan validi ratkaisu.

Matkalla piti pysähtyä hetkeksi neulomaan



Koirapuistossa oli hyvät meiningit



Kotiinpäin lähtiessä aurinko alkoi jo laskea..





Työpäiviä designlauantailta söi myös se, kun kävin taluttamassa heppoja Kotkan maaseutumarkkinoilla. Piti vähän käydä keräämässä rahaa meidän heppayhdistykselle.

Käytiin koirien ja Satun kanssa myös istuskelemassa Café Bertassa (Ruotsinsalmenkatu 18, Kotka), sitä ennen koirat saivat juosta Palotorninvuoren koirapuistossa, tai Goottikoirapuistossa, kuten me sen tunnemme. Nimittäin, aita tässä puistossa on painavaa, mustaa rautaa JA puistosta löytyy hirttoköysi. Melko goottia.



Kaikenkaikkiaan, elämä rullaa mallikkaasti. Mitä nyt en keksi millään, minne olen hukannut tammikuun ostokuittini.. Pitäisköhän ihan oikeasti alkaa harkitsemaan sitä kirjanpitäjän hankkimista..?